Teatteri-ilta Tampereella

Eilinen lauantai-ilta oli varattu teatterielämykselle Tampereella. Illan esitys oli Maanalainen armeija iskee jälleen, joka muistetaan paremmin 1980-luvun televisio-ohjelmana. Lähdin katsomaan tätä hauskaa esitystä iltapäivällä kolmen aikaan ja köröttelin junalla pari tuntia Tampereen keskustaan. Näytös alkoi seitsemän aikaan illalla ja kesti melko tasan kaksi tuntia, joten olin päättänyt yöpyä kaupungissa. Hotelliksi valikoitui edullinen Omenahotelli Hämeenkadun varrella ja noin viiden minuutin kävelymatkan päässä lähellä Tampereen Työväen Teatteria. Hotelli puolestaan sijaitsi noin vartin kävelymatkan etäisyydellä rautatieasemasta, josta pääsi kätevästi suoraan Hämeenkatua pitkin kävelemällä. Tampereen Työväen Teatteri oli minulle uusi tuttavuus, sillä en ole aiemmin vieraillut rakennuksessa. Mukavan teatteri-illan lisäksi pääsin siis tutustumaan myös hienoon teatteritaloon.

Kuva
Kari Sunnari

Maanalainen armeija iskee jälleen oli alun perin brittiläinen televisiosarja. Alkuperäiseltä nimeltään ’Allo ’Allo -komediasarjaa lähetettiin kymmenen vuoden ajan Britannian yleisradioyhtiön BBC:n televisiokanavalla vuodesta 1982 alkaen. Käsikirjoittajat David Croft (1922-2011) ja Jeremy Lloyd loihtivat tämän sitcom-sarjan parodioimaan sota-aikaan sijoittuvan Maanalainen armeija (Secret Army) -draamasarjaa. Televisio-ohjelmien lisäksi sarjasta syntyi näyttämöversio jo 1980-luvulla ja sitä esitettiin lontoolaisissa teattereissa ja kansainvälisillä kiertueilla. Vuonna 1996 päättyneet teatteriesitykset saivat tosin uuden version käsikirjoittajien kynästä vuonna 1992. Uusi versio sai kantaesityksensä vuonna 2008 ja pyörii nyt siis Tampereen Työväen Teatterissa Aino Piirolan suomennoksena.

Kuva
Petri Kovalainen

Hauska kaksituntinen oli kohtalaisen uskollinen alkuperäiselle televisiosarjalle roolihahmoja ja käsikirjoitusta myöten. Esityksessä oli aika ajoin pähkähulluja kohtauksia ja yleisö sai paikoitellen naurun aiheita niin, että koko sali räjähti kovaan naurunremakkaan useaan kertaan. Näyttelijäsuoritukset olivat mestarillisia ja erityisesti mieleeni jäi Ola Tuominen, joka näytteli kahvilanomistaja René Artois:an keskeisen roolin. Renéen vaimona Edithinä nähtiin niin ikään upean roolityön suorittanut Minna Hokkanen. Esitys oli kaiken kaikkiaan erittäin hieno ja ammattitaitoisesti toteutettu. Lavasteetkin toivat hienosti esiin pikkuisen ranskalaisen kahvilan tunnelman eikä puvuissakaan oltu säästelty, ne kun olivat kovasti aikakautta kuvaavia. Jonkun verran esitystä kuitenkin latisti ajoittain ehkä liikaakin korostettu sotilaallisuus ja sen myötä kovaääniset ja lähes huutoa lähennelleet dialogit. Sotilaitakin tuntui näytelmässä olleen vähän liiankin kanssa ja esimerkiksi Schmellingin rooli jäi jonkin verran epäselväksi ja sitä se taisi olla myös roolin näyttelijälle, sillä toisinaan minusta tuntui, ettei Arto Murtonen oikein ollut mukana koko esityksessä.

Kuva
Petri Kovalainen

Väliajalla jaloittelin aulassa ja katselin ikkunasta lohdutonta kaatosadetta ulkona. Olin toki varustautunut vesisateeseen, mutten olisi välittänyt kävellä sellaisessa sateessa, joka ulkona esityksen puolivälissä vallitsi. Matka oli nimittäin ollut harmaan pilvinen mutta sateeton teatterille asti. Onneksi vesisade oli lakannut esityksen päätyttyä noin yhdeksän aikoihin illalla, ja pääsin muutaman sadan metrin matkan hotellille kuivin jaloin. Yö hotellissa sen sijaan oli levoton, sillä huoneeni ikkunat olivat Hämeenkadun puolella ja ulkoa kantautui melkoinen meteli pitkälti aamuyön puolelle. Rauhaton meno ulkona ei lopulta häirinnyt sanottavasti, sillä Maanalainen armeija iskee jälleen -esityksestä oli jäänyt mieleen leppoisa ja huvittunut tunnelma, ja teatteri-iltani olikin kaikin puolin onnistunut erinomaisesti.

Julkaistu sunnuntaina 3.11.2013 klo 14:02 avainsanoilla kulttuuri ja teatteri.

Edellinen
Vierailu Teknarin toimituksessa
Seuraava
Koskenlaskija - osa 196