Kiviä kengissä

Ensilumet tulivat ja menivät Helsingissä. Lumisateen mukanaan tuomaa liukkautta torjuttiin pääkaupungissa niin kuin muuallakin perinteisesti hiekoittamalla jalkakäytäviä. Mitään kiirettä hiekoituksessa ei pidetty. Kadut olivat lumisateen jälkeen liukkaita pitkän aikaa. Toisaalta huoltofirmalla on vain rajallinen määrä henkilökuntaa mutta rajaton määrä huoltosopimuksia. Kadut peittyivät hiekasta ja sorasta ennen pitkää, mutta tällä välin lumi ehti jo sulaa. Nyt jalkakäytävät ovat irtokivien peitossa ja katujen putsausta saa odottaa vähintäänkin yhtä pitkään kuin niiden hiekoitustakin. Paikoitellen viime talven hiekat ovat edelleen katukivetyksillä, mitä voi pitää jo kierrätyksen jonkinlaisena ennätyksenä.

Kuva
Matti Mattila

Kovapohjaisilla kengillä on epämiellyttävää kävellä talvisilla kaduilla. Vaikka lumi ja jää eivät nyt peitäkään jalkakäytäviä, rahisee terävä soramurske kenkien pohjissa. Irtokivet puolestaan lentelevät ja ujuttautuvat lopulta sisälle kenkiin. Hiekanmurusilla on tapana pian siirtyä ärsyttämään jalkapohjaa eikä käveleminen ole enää miellyttävää. Tänään pieni hiekanjyvä löysi tiensä kenkääni ja kiusasi siellä jalkaani koko matkan, kun en viitsinyt alkaa riisua kenkää keskellä kaupunkia. Lopulta kotona vihdoin pääsin eroon tuosta kutsumattomasta murikanalusta. Talvi on ainakin täällä eteläisessä Suomessa tällaista katuhiekan aikaa. Edessä häämöttävä kevät ja kesä eivät aina helpota tilannetta, sillä osa kaduista kylpee talven hiekoituksesta pitkälle loppukesään asti ja toisinaan läpi vuoden.

Kommentoi

School’s Out

Muutama viikko sitten minulla oli Alice Cooper -viikonloppu. Kuuntelin tauotta kauhurockin mestarin levytyksiä koko viikonlopun Spotifystä. Vaikka osa levytyksistä ajoittuu 1960- ja 1970-lukujen taitteeseen, on yhtyeen musiikkia yhä miellyttävää kuunnella kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen. Alkujaan Alice Cooper oli yhdysvaltalaisen rock-yhtyeen nimi, mutta myöhemmin bändin näkyvä keulahahmo ja laulaja adoptoi nimen itselleen. Nykyään Alice Cooper tunnetaan paremmin artistina kuin takavuosien yhtyeenä. Bändi oli kuitenkin erittäin suosittu 1970-luvulla julkaisten useita menestysalbumeita. Näiden joukossa on myös klassikkolevy School’s Out, joka ilmestyi vuonna 1972. Järjestyksessään platta on yhtyeen viides pitkäsoitto, ja se seurasi vuotta aiemmin julkaistua, niin ikään menestysäänitteeksi noussutta Killer-älppäriä. Seuraavana vuonna eli 1973 Alice Cooper -yhtye julkaisi ehkä tunnetuimman levytyksensä, kun Billion Dollar Babies koki päivänvalon. Bändi oli tuolloin menestyksensä huipulla.

Alice Cooper: School's Out
Koulujen kesälomaan on aikaa vielä puoli vuotta. School’s Out -levyä voi kuunnella hyvällä omallatunnolla mihin vuodenaikaan tahansa olivatpa koulutyöt päättymässä tai sitten ei. Useampi vuosi oli ehtinyt vierähtää, kun viimeksi kuuntelin tätä levyä. Viikonlopun Alice Cooper -jukebox toi mieleen muistoja, kun tutut kappaleet soivat ämyreissä. Levyn ehkä tunnetuin biisi on sen nimikkokappale, joka myös avaa albumin. Siinä missä edeltävä Killer ja myöhemmin ilmestynyt Billion Dollar Babies -levyt keskittyvät selkeästi kauhurockin teemaan, School’s Out sisältää perin tavanomaista popahtavaa rokkia. Kaikki levyn kappaleet ovat toki hyvää musiikkia, mutta tietyllä tavalla erilaista Alice Cooper -tuotantoa. Hieman omaperäinen levytys on nimikkokappalettaan lukuun ottamatta jäänyt hieman varjoon, mutta on edelleen erinomaista rokkia.

Kommentoi

Pianon taika

Vuosi sitten sain lahjaksi mielenkiintoisen kirjan. Yhdysvaltalainen pianisti ja journalisti Stuart Isacoff on kirjoittanut kiehtovan kirjan pianon viritysjärjestelmän historiasta. Pianon taika -niminen kirja on melko seikkaperäinen kertomus siitä, miten jo antiikin aikana pohdittiin instrumenttien virittämistä mahdollisimman täydellisesti ja kaikkia taiteen sääntöjä noudattaen. Todellisuudessa varsinaisia taiteen sääntöjä ei tuolloin vielä paljonkaan ollut ja avuksi otettiinkin matematiikka, jota pidettiin erehtymättömänä, täsmällisenä ja loogisena. Oktaavi eli sävelkorkeuden intervalli oli tiedossa jo aikojen alussa samoin kuin intervallit terssi ja kvintti. Siinä missä puolisävelaskeleet soivat harmonisesti ja kauniisti, ongelman tuottikin näiden sovittaminen oktaavin alaan. Osoittautui nimittäin niin, että intervalleja oli mahdotonta sovittaa oktaaviin ilman kompromisseja. Sävelten taajuuksien suhde on yleensä jokin jakolasku, esimerkiksi pienen terssin suhde on 6:5. Oktaavin suhdeluku puolestaan on 2:1, joka vastaa taajuuden kaksinkertaistumista. Nopeilla laskutoimituksilla voidaan osoittaa, etteivät intervallien yhteenlasketut suhdeluvut vastaa oktaavin suhdelukua.

Viritysjärjestelmästä kehkeytyi vuosisatoja kestäneitä keskusteluja ja kiistoja. Yksi jos toinenkin esitteli omia viritysjärjestelmiään, mutta tasavireisyys sai lopulta huomattavia tukijoita. Isacoffin kirja sukeltaa Pythagoraan (571-495 eaa.) aikoihin ja palaa sieltä vuosituhansien ja vuosisatojen saattelemana Galileo Galilein (1564-1642), Isaac Newtonin (1643-1727) ja monen muun tunnetun aikalaisen viritysjärjestelmästä esittämiä ajatuksia lainaten. Aihe on kuitenkin liian laaja, jotta sen voisi esittää noin 250-sivuisessa kirjassa. Pianon taika tyytyykin nopeaan kerrontaan yleisellä tasolla selittäen vain pääkohdat viritysjärjestelmistä käydyistä keskusteluista. Toisinaan teksti sortuu jaaritteluun ja poikkeaa aiheesta koulun historiankirjaksi. Välillä teksti on niin kuivaa, että lukijan silmäluomet tuppaavat lurpahtamaan kiinni. Kirja on joka tapauksessa mielenkiintoinen ja tarjoaa paljon asiallista faktatietoa musiikin vähemmän tunnetusta aiheesta.

Isacoff, Stuart

Pianon taika

Miten musiikin suurin arvoitus ratkesi

ISBN
951-31-1397-3
Kustantaja
Tammi

Kommentoi

Edellinen kirjoitus

Sähköpostiongelmia

Yahoo-sähköposti on viime aikoina oikutellut päivittäin. Olen kummastellut, mitä Yahoon sähköpostipalvelussa on tapahtumassa, kun vähän väliä saan palvelusta virheilmoituksia. Viime viikonloppu oli aivan mahdoton. Mobiililaitteilla ei...

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä