Olen aamuyöstä palannut viikon mittaiselta talvilomalta Kap Verden Sal-saarelta. Säät perillä olivat aurinkoiset ja helteiset. Keskipäivän aurinko porotti kuumimmillaan 32 asteessa ja päivän keskilämpötilakin pysytteli meikäläisittäin hellelukemissa eli noin 26 asteen molemmin puolin. Takuuvarma aurinkolomakohde on pohjoisen pallospuoliskon asukkaalle mukava määränpää ja katkaisee Pohjolan talven ainakin viikoksi ja toisille jopa kahdeksi. Kap Verde on 13 saaren tasavalta keskisellä Atlantilla Afrikan länsirannikon tuntumassa suunnilleen samalla leveysasteella Mauritanian ja Senegalin kanssa. Turistikohteena saaristo on vielä kehittymässä, mutta jo nyt saarille virtaa lentokonelasteittain matkailijoita lähinnä Euroopasta. Matkailijan kannalta tärkeimpiä saaria ovat Sal ja Boa Vista, jonne suomalainen Finnmatkat tekee viikon ja kahden viikon pakettimatkoja.

Kuva

Matti Mattila

Paratiisinomaiset vaaleat ja täydellisyyttä hipovat hiekkarannat kutsuvat turisteja lomailemaan tälle muuten niin kovin karulle Salin saarelle. Lento Helsingistä Saliin kestää kymmenisen tuntia ja kone tekee välilaskun Kööpenhaminassa mennen tullen. Pitkä istuminen ahtaassa matkustamossa kuitenkin palkitaan uskomattoman ihanalla rantalomalla. Lämmöstä, auringosta ja hiekkarannasta - vedestä nyt puhumattakaan - ei ole puutetta. Kilometrien mittaiset, jalkapohjia hellivät pehmeät sannat jatkuvat silmänkantamattomiin ja jokaiselle löytyy varmasti tilaa paistatella päivää leppeiden merituulten viilentäessä mukavasti hiostavaa auringonpaistetta. Kohteesta on vaikea löytää mitään pahaa sanottavaa, ja melkein täydellisen paratiisi-idyllin rikkoivat vain tavanomaiset suurten turistimassojen aiheuttamat ongelmat, kuten yleinen siivottomuus ja aggressiiviset senegalilaiset rihkamakauppiaat. Tottunut etelänkävijä tosin osaa varautua tähän, eivätkä nämä marginaaliset anomaliat pääse yllättämään.

Ensimmäinen päivä - lento lämpöön

Talvi on kurittanut Eurooppaa ja tietenkin Suomea kovemmin kuin miesmuistiin. Pakkaskelejä on riittänyt etelää myöten usean viikon ajan eikä lumesta ole ollut puutetta. Aurinko sen sijaan on pysytellyt pilvien takana pohjoisen talvelle tyypilliseen tapaansa. Tällaiset kelit synnyttivät nopeasti päätöksen lähteä etelän lämpöön. Etelä-Euroopan kohteista oli jo kantautunut uutisia kunnon talvesta vuosikymmeniin, joten ne jätin laskuista heti. Kanarian saaretkin on tullut koluttua, ja muutamat jopa useaan kertaan eli tämäkään kohde ei tuntunut houkuttelevalta. Päädyin lopulta yllättäen Kap Verdeen huomattuani siitä maininnan eräässä nettikeskustelussa. Ei mennyt viikkoakaan, kun jo olin matkatoimistossa ottamassa selvää minulle täysin vieraasta matkakohteesta. Finnmatkojen matkamyyjä esitteli minulle auliisti Kap Verdeä ja matkatoimiston kohteita saarilla. Päädyin myyjän suosituksesta Salin saarelle, joka olisi tietyllä tavalla rauhallisempi kuin selvästi vilkkaampi Boa Vista. Koska minulla ei ollut mitään ennakkotietoja kohteesta, varasin myyjän ehdottaman huoneen Odjo d’Agua -hotellista.

Kuva

Matti Mattila

Lento Salille lähti aikataulun mukaan hieman kello seitsemän jälkeen tiistaiaamuna. Tätä ennen oli ehtinyt tapahtua paljon. Aikainen herätys jo neljän aikaan yöllä oli tarpeen, sillä sadat muut matkustajat olivat niin ikään lähdössä ja lentokentällä piti olla ajoissa jonottamassa. Aamutoimien jälkeen raahauduin vielä hieman unenpöpperöisenä bussipysäkille odottamaan päivän ensimmäistä vuoroa Helsinki-Vantaalle. Bussi tuli ajoissa ja poimi minut kyytiin. Noin puolen tunnin ja monista aiemmista matkoista jo tutuksi tulleen kyydin jälkeen saavuimme kentälle. Terminaalit oli numeroitu ja järjestetty uudelleen, ja siitäpä heräsikin ensimmäinen kysymys. En tiennyt, mistä terminaalista kone lähtee. Vanhasta tottumuksesta jäin pois entisen ulkomaan terminaalin ovella, ja kuin sattumalta lähtöportti sijaitsi juuri tuossa rakennuksessa eli terminaali kakkosessa. Terminaalin olisi voinut tarkistaa jo ennen lähtöä Helsinki-Vantaan kotisivuilta, mutta pakkauskiireissäni tämä jäi tekemättä.

Pitkä ja yksitotinen lentomatka alkoi. Pysähdyimme Kööpenhaminassa noutamassa lisää matkustajia, ja kone tuli täyteen. Kymmenen tunnin lento tuntui aluksi pitkältä, mutta kolme koneessa esitettyä pitkää elokuvaa antoi hieman viihdykettä joutilaisuuteen. Ahtaassa koneessa ei juuri päässyt jaloittelemaan ja nekin hetket, jolloin käytävä oli tyhjillään, kannatti käyttää vaikka päästä päähän kävelyyn. Osan ajasta olimme sidottuja istuimiin, sillä Euroopan yllä puhaltaneen Xynthia-myrskyn rippeet riepottelivat konetta jonkin aikaa. Hetken kestänyt ravistelu varmasti huolestutti osaa matkustajista, sillä koneen kapteeni lohdutti härvelin kestävän huomattavasti rajumpaakin kuritusta. Turbulenssi ei näin jälkeenpäin muisteltuna tuntunutkaan lopulta kovin ärhäkkäältä. Mietoa höykytystä kesti noin puolisen tuntia Ranskan jälkeen, mutta sitten meno oli taas tasaisempaa.

Kuva

Matti Mattila

Perillä meitä sitten odotti lehmän henkäys. Kostean kuuma ilma tulvi miellyttävästi ilmastoituun koneeseen ja oli kuin lupaus onnistuvaksi uumoillusta lomaviikosta. Kone laskeutui kansainväliselle Amílcar Cabral -lentokentälle aikataulussaan hieman kahden jälkeen iltapäivällä. Suomessa päälle puettu villapaita sai kyytiä ja löysi tiensä käsimatkatavaralaukkuun. Hihat käärittiin ja silmiä siristettiin. Auringon kirkkaus on huumaavaa ja antoi ensisilmäyksellä päivän serotoniiniannoksen. Lentokone pysäköi lyhyen matkan päähän asemarakennuksesta. Matkustajat kuljetettiin suuren maailman tyyliin isolla matalalattiabussilla parinkymmenen metrin päässä sijainneeseen saapumisaulaan. Läkähdyttävä helle liimasi nopeasti paidan ja pitkät housut iholle. Kymmenien minuuttien jonotus passintarkastukseen oli tuskaista ilmastoimattomassa hallissa, ja jono tuntui etenevän kahden viranomaisen voimin kovin hitaasti.

Kuva

Matti Mattila

Lopulta passi ja maahantulolomake oli tarkistettu, ja pääsimme siirtymään tasavallan puolelle. Ulkona meitä odottivatkin jo matkakohteen oppaat, jotka ohjasivat ilmeistä päätelleen hieman pöllähtäneet ja selvästikin väsyneet matkailijat hotelleihin vieviin busseihin. Pienet minibussit ottivat kyytiin noin kymmenkunta ihmistä. Matka kentältä etelämmäs Santa Marian kaupunkiin kesti vartin. Ensivaikutelman Salin saaresta sai jo matkalla hotelliin. Karu, kivikkoinen ja kuiva maaperä tulisi olemaan leimaa-antava maisema saaren sisäosista seuraavan viikon ajan. Perillä odotti kuitenkin yllätys.

Tietokoneohjelmien käytettävyydestä käydään paljon keskustelua. Tyypillisimmillään debatti alkaa, kun ohjelma otetaan käyttöön ja käyttäjät alkavat arvostella käyttöliittymää. Aina eivät arvostelut ole positiivisia, ja usein saakin kuulla lähinnä negatiivisia arvioita. Käytettävyys on kuitenkin paljon enemmän kuin ulospäin näkyvä käyttöliittymä. Se on myös subjektiivinen suure, sillä eri käyttäjät arvostavat erilaisia asioita käyttöliittymässä. Joka tapauksessa keskustelut jo valmistuneen ohjelmiston käytettävyydestä ovat usein turhia, sillä jos käytettävyydessä on puutteita, on virhe jo syntynyt. Käytettävyyssuunnittelun yhtenä tavoitteena on varmistaa laadukas lopputulos. Tämän vuoksi käytettävyyttä suunnitellaan jo huomattavan aikaisessa vaiheessa ohjelmistoprojektia.

Käytettävyyssuunnittelua ei saisi ottaa pakollisena osana projektia. Se tulisi nähdä käytettävyyden toteuttamisen lisäksi laatua parantavana ja ylläpitoa vähentävänä tekijänä. Suunnitteluvaihe saattaa usein jäädä vähälle huomiolle, koska käytettävyys on totuttu yhdistämään käyttöliittymään. Tämä puolestaan yhdistetään graafisiin suunnittelijoihin ja ohjelmoijiin, joilla on hyvät tiedot ja taidot toteuttaa käyttöliittymä teknisessä mielessä. Käytettävyyden suunnittelun kannalta kumpikin ammattikunta edustaa vain pientä osaa koko suunnitteluprosessia ja heidän osuutensa tulee prosessissa yleensä vasta loppupuolella. Käytettävyyssuunnittelua ei aina oteta kiinteänä osana ohjelmistoprojektia vaan ohimennen toteutettavana ja myöhemmässä vaiheessa vastaantulevana, lähinnä pakollisena toimenpiteenä.

Syyt käytettävyyssuunnittelun vähäiselle huomiolle saattavat olla tietämättömyys suunnitteluprosessista. Jos prosessia ei tunneta, jää työkin useimmiten tekemättä. JFunnel-malli antaa erään tehokkaan prosessimallin käytettävyyden suunnittelemiseksi. Mallin kehittänyt FT Timo Jokela on useiden vuosien kehittelytyön tuloksena valmistanut yksinkertaisen ja monipuolisen tavan käsitellä niinkin suurta abstraktiota kuin käytettävyys. JFunnel-malli jakaa suunnitteluprosessin kahdeksaan vaiheeseen alkaen aivan alusta eli organisaation liiketoiminnan tarpeista päätyen lopulta selkeiden ja yksiselitteisten vaiheiden jälkeen valmiiseen käyttöliittymään. Mallin avulla käytettävyyden suunnittelu helpottuu huomattavasti ja saa toivon mukaan myös ansaitsemansa osuuden ohjelmistoprojektissa.

Lisätietoja JFunnel-mallista löytyy Joticon Oy:n sivuilta.

Kuvat: Timo Jokela

JFunnel-malliin perustuvan käytettävyyssunnittelun yksi tärkeimpiä vaiheita on käytettävyyspalaute. Tässä aktiviteetissa tuotetaan suunnitteluratkaisulle palautetta sen käytettävyydestä. Käytännössä palaute kertoo, mikä suunnitelmassa toimii ja mikä ei. Palautteen lähtökohtana on ohjelmistotuotteen prototyyppi, jonka käytettävyyttä arvioidaan. Käytettävyyspalaute on tärkeä vaihe siksi, että mahdolliset suunnitteluvirheet ja muutokset voidaan toteuttaa vielä helposti. Vaikka palaute voidaan antaa myös valmiista sovelluksesta, on se yleensä myöhäistä. Palautteen ehdottamat muutokset voidaan toteuttaa sovelluksen seuraavissa vaiheissa, mutta eräiden tutkimusten perusteella läheskään kaikkia ehdotettuja käytettävyysmuutoksia ei aina toteuteta niiden aiheuttamien kustannusten vuoksi. Siksi onkin kustannustehokkaampaa tehdä heti alussa toimiva suunnitelma, jolla säästetään niin kustannuksissa kuin resursseissakin.

Käytettävyysarviointi voidaan tehdä useilla eri menetelmillä. Pääsääntöisesti menetelmät jaetaan kolmeen ryhmään, joita ovat käyttäjä-, tarkastus- ja mallipohjaiset menetelmät. Käyttäjäpohjaisessa menetelmässä loppukäyttäjät suorittavat määrättyjä tehtäviä kehitettävän järjestelmä prototyypillä. Suoritukset analysoidaan ja tuloksista tehdään johtopäätökset. Tarkastusmenetelmissä arvioinnin suorittavat käytettävyyden asiantuntijat, jotka käyvät käyttöliittymän systemaattisesti läpi. Mallipohjaiset tarkastusmenetelmät käyttävät tiettyjä malleja, joilla lasketaan käyttäjän suoriutumisen mahdollisuudet järjestelmän käyttämisessä. Nämä menetelmät soveltuvat hyvin käytön tehokkuuden mittaamiseen.

JFunnel-mallin viimeisessä vaiheessa todennetaan käytettävyys. Aktiviteetissa testataan, päästäänkö operatiivisten käytettävyystavoitteiden määrityksillä asetettuihin tavoitteisiin. Todentaminen voidaan tehdä joko yhdessä loppukäyttäjien kanssa tai ilman heitä. Menetelmältään todentaminen on mittaamista, jossa sovelluksen käytettävyyden tasoa mitataan määritetyillä mittareilla.