Mustavalkokuvien värittäminen

Valokuvaamisen alkuaikoina tyydyttiin mustavalkoisiin valokuviin. Värikuvaus kehittyi kuitenkin pian valokuvaustekniikan keksimisen jälkeen, mutta värilliset valokuvat yleistyivät vasta paljon myöhemmin ja alkoivat olla arkipäivää 1930-luvulta lähtien. Syynä lienee aikoinaan ollut kuvausvälineiden ja -tarvikkeiden kalliit kustannukset, jotka nykyisen digikuvauksen aikakaudella ovat muodostuneet käytännössä olemattomiksi. Maailmalla on kuitenkin valtavasti yksivärisiä valokuvia, joista värien hahmottaminen jää lähinnä arvauksen ja mielikuvituksen varaan.

Tämän päivä tietojenkäsittelyteollisuus on jo nyt mullistanut valokuvauksen. Tietotekniikka on myös tullut avuksi vanhojen valokuvien restauroinnissa. Värinsä menettäneet valokuvat pystytään nykyään pelastamaan ja värit palauttamaan lähes ennalleen jopa kotioloissa esimerkiksi PhotoShop-ohjelmalla. Mustavalkoisiin kuviinkin voi yrittää saada värit mitä erilaisimmilla algoritmeilla. Mikäli järjestelmä tunnistaa kuvasta vaikkapa kasvillisuutta, voidaan se värittää vihertäväksi, mikäli kuva ajoittuu kesäaikaan. Vastaavasti pilvetön taivas voidaan tyypillisesti värittää siniseksi. Muutkin itsestään selvät kohteet saavat niille tyypilliset värisävynsä, mutta haasteellisimpien kohteiden, kuten vaatteiden värit joudutaan edelleen arvaamaan.

Netistä löytyy arvatenkin apuja mustavalkokuvien värittämiseen. Eräs tällainen sivusto on Colorize It, jolla voi yrittää värjätä vanhoja valokuviaan. Palvelua voi kokeilla joko lataamalla kuvansa sivustolle tai antamalla linkin väritettävään kuvaan. Colorize It käyttää Algorithmia API -rajapintaa ja värittää automaattisesti vanhat kuvat. Algoritmi oppii jokaisesta ladatusta kuvasta lisää ja kehittyy tällä tavoin koko ajan. Latasin kokeeksi vanhan mustavalkoisen valokuvan Turun taidemuseosta. Kuva lienee otettu joskus 1960-luvulla ja peräisin vanhempieni kuva-albumista, josta olen sen skannannut vuosia sitten. Värityssovelluksella kuvaan tuli hieman eloa, joskin värit ovat edelleen hieman haaleat, mutta oikeaan suuntaan. Värisävyjä voisi vielä tehostaa PhotoShopilla, mutta sekään ei muuta värejä dramaattisesti. Voit vertailla uutta ja vanhaa kuvaa oheisessa kuva-asetelmassa siirtämällä alalaidassa näkyvää säädintä.

Lounasretki Vantaalle

Säätila Helsingissä on tänään ollut harmaan pilvinen. Ylen meteorologit ovat edellisvuosien tapaan toistaneet sääennusteissaan, miten sää nyt alkaa lämmetä ja muuttua kesäisemmäksi. Ennustajat ovat hokeneet mantraansa päivästä toiseen, mutta säätila ei vain manauksista huolimatta ole juurikaan parantunut. Ehkäpä näiden ennustajaeukkojen ja -ukkojen kannattaisi kerrankin kurkistaa ikkunasta ulos ja todeta pääkaupungin säätila ennen kuin lupaavat kaunista ilmaa seuraavaksi päiväksi. Ymmärrettävästi jatkuvalla lupailulla pyritään kohottamaan kansalaisten mielialaa aikana, jolloin aurinkoisen kesäsään tilalla onkin syksyä muistuttava harmaa keli.

Sisään
Kuva
Matti Mattila

Säätilan puolesta suttuinen lauantaipäivä oli oivallinen lyhyelle lounasretkelle Vantaalle. Olin suunnitellut käyväni Vantaan Ikeassa ja samalla syömässä lounaaksi legendaarisen lihapulla-annoksen. Heräsin tapani mukaan jälleen aikaisin aamulla ja valmistauduin ensimmäiseen ilmaiseen Ikean bussikuljetukseen, joka lähti Kiasman edestä varttia yli yhdeksän. Autoon ei kavunnut lisäkseni kuin muutama muu matkaaja. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen bussi kurvasi Ikean eteen. Minulla oli kolme tuntia aikaa maleksia tavaratalossa ja käydä siinä välissä syömässä ne ruotsalaiset lihapullat. Aika riitti hyvin tuotteiden tutkiskeluun, vaikka en juuri mitään tällä kertaa ostanutkaan. Paluukuljetus takaisin Kiasmalle lähti varttia vaille yksi iltapäivällä. Bussipysäkin eteen oli muodostunut jo pieni siisti jono, mutta vain suomalaiset eivät osanneet jonottaa ja olivat riittävän röyhkeitä kiilatakseen sivusta jonon kärkeen. Kaikilla tuntui olleen ajatus, että kunhan vain minä pääsen autoon ensimmäisten 60 joukossa, niin ei sitten muilla ole enää niin väliä. Onneksi kaikki sentään mahtuivat kyytiin ja paljon tyhjiä istuimia jäi vielä tähteeksikin.

Matkan aikana monet ympärilläni istuneet matkustajat pelasivat kännyköillään Pokémon Go -uutuuspeliä. Edessäni istuneet, jo reippaasti aikuiset miehet räpläsivät älypuhelimiaan koko matkan ja pyydystelivät virtuaaliolentoja poké-palloihinsa. Puolen tunnin kuluttua auto kaartoi Kiasman edustalle, jossa odotteli satapäinen asiakaskunta seuraavalle ajolle. Tuskin kaikki enää mahtuivat kyytiin, sillä sen verran paljon halukkaita näytti pysäkille kertyneen. Siinä sitä joukkoa katsellessani tuli mieleen vanha sanonta: "Aikainen lintu madon nappaa." Ostosreissuni ei ollut vielä tällä selvä. Sain varttia yli kahdeksan aamulla tekstiviestin Tokmanni-tavaratalosta. Vasta kaksi päivää aiemmin tilaamani tikkaat olivat saapuneet noudettaviksi läheisestä myymälästä.

Tilasin Tokmannin verkkokaupasta torstaina alkuillasta alumiinitikkaat. Eilen perjantaina aamupäivällä sain sähköposti-ilmoituksen, että tilaukseni oli käsitelty. Toimitukseen kului aikaa noin 39 tuntia, mikä oli yksi nopeimmista verkkokauppatoimituksista, joita olen kokenut. Tavara matkusti Mäntsälästä noin 60 kilometrin matkan Helsingin Kaisaniemeen. Aina eivät ole verkkokauppaostokseni saapuneet tällaista vauhtia. Vuosi sitten ostin Stockmannin verkkokaupasta digiboksin, jonka toimitus tavaratalokonsernin Pitäjänmäen varastosta kesti kaksi viikkoa. Sen lisäksi että Stockan verkkokauppa on lähinnä vitsi, saattaisi firmalla olla jotain opittavaa Tokmannilta mitä tulee logistiikkaan. Palvelu Tokmannin myymälässä oli nopeaa ja ystävällistä, ja sain tilaukseni vaivatta. Viikonlopun ostosreissuni päätteeksi taivaalta tihkui hienoinen vesisade, joka ei kuitenkaan kastellut ja kestikin vain hetken. Saapa nyt nähdä, paranevatko kelit vielä viimeiselle lomaviikolle.

Väärä numero

Kuva
cbnd Malcolm Payne

Ajatella! Se oli itse tasavallan presidentti, joka siellä äsken soitti Kultarannasta!

Sinulleko? No, johan nyt on! Mitä hän sanoi!

Anteeksi, väärä numero.

Edellinen kirjoitus

Hail, Caesar!

Television ohjelmatarjonta on kesälomakaudella tunnetusti kehno. Telkusta tosin ei ole enää vuosiin tullut mitään katsomisen arvoista, ja tuntuukin hölmöltä maksaa pakollinen Yle-vero uusintojen uusinnoista. Töllötinviihteestä joutuu...

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä