Joulu alkaa olla tällä erää eletty. Pyhinä ei ole juurikaan tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, mutta ajattelin kuitenkin katsoa alkuillan kello viiden televisiouutiset. Ennen uutisia kanavalla näytettiin Big Little World -lyhytfilmi Vuoristo-Karabahista. Filmin taustalla soi hieno klassinen musiikki, jonka nimeä saatikka säveltäjää en enää muistanut. Päätin suunnata Youtubeen, jossa on filmin tuottajan kanava. Sieltä myös löytyi kyseinen dokumenttiraina, ja sen kuvauksessa mainittiin taustamusiikiksi Edvard Griegin (1843-1907) Holberg-sarjan, Op. 40 preludi.

Etsin kyseisen sävellyksen niin ikään Youtubesta ja ihastuin välittömästi kuulemaani. Holberg-sarja on hieno sävellys, joskaan se ei soinut kyseisen lyhytfilmin taustalla, kuten kuvauksessa oli mainittu. Minua jäi kaivelemaan tuo taustamusiikki, joten päätin alkaa selvittää, mistä on kysymys. Netin ihmeellisistä syövereistä löytyy tietysti apu tähänkin ongelmaan. Googlen hakukonehan pystyy etsimään myös musiikkia, kunhan vain antaa näytteen tai hyräilee sen koneelle. Nappasin siis kännykän käteeni ja avasin Google-avustajan, joka oli heti valmiina toteuttamaan puhumiani käskyjä. Ruudun alalaidassa on kuitenkin painike, jolla voi etsiä musiikin. Painoin nappia ja laitoin filmin pyörimään Youtubesta. Avustaja kuunteli soittoa 14 sekuntia ja kertoi, että kyseinen sävellys on Max Bruchin (1838-1920) viulukonsertto nro 1 ja sen ensimmäinen osa Vorspiel (allegro moderato). Filmin musiikki alkaa noin viiden minuutin kuluttua konserton alusta.

Max Bruchin ensimmäinen viulukonsertto, Op. 26, g-mollissa sai kantaesityksensä 24. huhtikuuta 1866. Säveltäjä ei ollut ensimmäiseen versioonsa tyytyväinen, vaan muokkasi sitä huomattavasti tuon ajan kuuluisan viulistin Joseph Joachimin (1831-1907) avustamana. Rankasti uudistettu konsertto sai kantaesityksen pari vuotta myöhemmin 7.1.1868 nykyisen Saksan Bremenissä, jossa sen johti Carl Martin Reinthaler (1822-1896). Konsertto on Bruchin tunnetuin ja suosituin teos, ja sitä esitetään edelleen ahkerasti.