Sosiaalisuus on nyt monessa mielessä muotia. On sosiaalista auttaa rahavaikeuksissa olevia etelän eurooppalaisia ja on sosiaalista notkua netissä mitä erilaisimmilla sosiaalisilla sivustoilla. Sosiaalisten sivustojen määrä jatkaa kasvuaan. Ammattisivustot, kuten LinkedIn, ovat jo tuttuja samoin kuin Facebook ja Google+. Jotkut some-sivustot ovat jääneet isompien jalkoihin ja yksi näistä häviäjistä taitaa olla musiikkipiirien suosiossa paistatellut MySpace. Myös muut tunnetut brändit, kuten esimerkiksi Yahoo, on yrittänyt päästä mukaan huippusuositun Facebookin vanaveteen. Harva suomalainen on taitanut edes kokeilla Yahoon profiilisivuja, jotka ovat lyhyen ajan sisällä vaihtaneet niin nimeä kuin toimintaperiaatettaankin. Yhteistä muutamille uusille tulokkaille on kuitenkin niiden kova kiire päästä markkinoille. Ja kiireessähän ei yleensä synny kuin... niin tuota noin niin... sutta ja sekundaa. Yahoon profiilisivu tervehtii käyttäjäänsä valitteluin, mikä on vain jälleen yksi syy lisää pysytellä sosiaalisen median kuninkaan, Facebookin sivuilla.

Uusimpiin sosiaalisen median sivustojen tulokkaisiin lukeutuu Microsoftin vastaus. So.cl-sivusto avattiin hiljattain ja ainakin vielä eilen sinne pääsi sisään vain kutsusta. Markkinointimielessä tämänkaltainen tapa valikoida sivuston käyttäjiä on vain omiaan pönkittämään avoimempien kilpailijoiden suosiota. Kenelläkään ei ole aikaa alkaa metsästää tuttua, joka kutsuisi jollekin So.cl-sivustolle ja miksi pitäisikään, kun de facto -some-strandardin sivustolle Facebookiin pääsee sisään kertaheitolla. Halusin kuitenkin kokeilla Microsoftinkin palvelua ja jäin odotuslistalle, josko vaikka onnistuisin jostakin saamaan kutsun suljettuun piiriin. Pitkään kutsua ei tarvinnut odottaa, kun se tänään saapui sähköpostiini. Oikeastaan sain samasta lähteestä kaksi kutsua muutaman tunnin välein. Viestissä oli linkki So.cl-sivustolle hyväksymään kutsu. Alku ainakin oli hankala, sillä Yahoon tapaan käyttäjä jäi tälläkin kertaa nuolemaan näppejään. Linkki ei toiminut.

Kokeilin kirjautua sisään tavalliseen tapaan Microsoft Live -käyttäjätunnuksellani. Sivusto laski tällä kertaa sisään ja pääsin heti valitsemaan sisältöä tuliterälle profiilisivulleni. Ongelmat eivät suinkaan loppuneet tähän. Ruudulle avautui ponnahdusikkuna, josta pääsi valitsemaan sisältöryhmiä. Valittuani joitakin ryhmiä painoin tallennuspainiketta, mutta sivu oli jäänyt jumiin ja näytti vain kiireisen some-testaajan hermoja rauhoittelevaa latausanimaatiota. Jotenkin lopulta pääsin So.cl-profiilini etusivulle ja totesin palvelun muistuttavan erehdyttävästi kilpailijoitaan. Äkkiseltään olisi voinut luulla istuvansa Google plussan äärellä. Ensi töikseni laitoin profiilini ajan tasalle. Profiilikuvaksi valitsin Windows Livessä olevan kuvani, mutta se ei kuitenkaan näkynyt sivustolla.

Sosiaalisia sivustoja alkaa olla jo liikaa. LinkedIn:inistä ole jo luopunut muutama vuosi sitten siirryttyäni Facebookiin. Aikani ei yksinkertaisesti riitä kuin yhdelle sivustolle ja sekin tahtoo jäädä muiden kiireiden jalkoihin ja päivitykset viivästyvät pakostakin. Selväähän on, ettei näille kaikille sivustoille millään riitä aikaa. Herääkin kysymys, miksi sellaiset isot toimijat kuin Yahoo, Google ja Microsoft kovasta kilpailusta huolimatta pystyttävät omia palveluitaan, jotka kaiken huipuksi ovat julkistettaessaan pahasti keskeneräisiä? Viime aikojen nopeat muutokset erityisesti tietotekniikassa ja tietoliikenteessä ovat osoittaneet kaiken olevan mahdollista. Muutaman vuoden takainen maailman suurin kännykkävalmistaja on kohta kadonnut uusien jättiläisten taakse. Tällaiset muutokset voivat selittää, miksi some-maailmassakin jaksetaan uskoa omiin palveluihin. Koskaan kun ei tiedä, kuka ensi vuonna hallitsee maailman joka kuudennen ihmisen henkilökohtaisia tietoja.

Yleisradion suosittu Areena-sivusto on tänään päivittynyt uuteen versioon. Uudistus ei ole tälläkään kertaa pelkkä kasvojenkohotus, vaan taustalla jylläävä tekniikka teknologioineen on täysin uusi. Meille niin sanotuille tavallisille käyttäjille taustatekniikalla ei ole juurikaan merkitystä. Paljon tärkeämpiä attribuutteja ovat käytettävyys ja toimintavarmuus. Yle kertoo uudessa Areena-versiossa olevan edeltäjäänsä parempi kuvanlaatu, sillä käyttäjiä on aiemmin vaivannut ajoittainen pätkintä. En ole Areenan suurkuluttaja enkä taida kuulua edes satunnaisten käyttäjien joukkoon, koska en ole pahemmin ehtinyt sivuston sisältöjä katselemaan enkä siis osaa sanoa kuvanlaadusta tai sen pätkimisestä mitään. Kerran katsoin jotain ohjelmaa tablettitietokoneellani langattomalla nettiyhteydellä ja kieltämättä video pätki pahasti useita kertoja. Luulin tuolloin, että jopa minuuttiin yltäneet katkot johtuivat käyttämästäni langattomasta nettiyhteydestä tai onnettoman hitaasta taulutietokoneestani. Ehkäpä syy taisi sittenkin olla juuri tuossa kuvanlaadussa, joten tätä pitää jossakin vaiheessa testata uudelleen.

Areenan näkyvin muutos on television ja radion omat osiot. Nyttemmin televisio-ohjelmat löytyvät aivan oman nappulan takaa samoin kuin radio-ohjelmatkin. Uudistus selkeyttää medioiden työnjakoa ja varmasti helpottaa sisällön löytymistä. Sivuston yleisilme on tyylikkään mustanpuhuva ja harmaan eri sävyjä nokkelasti hyödyntävä. Toimintopainikkeet ja välilehdet ovat suuria ja selkeitä ja erottuvat muusta sisällöstä hyvin. Kiittelen myös kovasti sivuston nopeutta. Vasteajat ovat miellyttävän alhaiset ja sivut vaihtuvat äkilliseen tapaan. Tänään olen muutaman kerran tuskaillut netin hitautta muutamilla sivustoilla. Ne saisivat ottaa oppia Areenan kaltaisista toteutuksista, joissa käyttäjä ei pääse unohtamaan sivujen latausten välillä, mitä oikeastaan olikaan tekemässä. Toinen iso uudistus liittyy ohjelmien katseluaikaan, jota on korotettu monin osin 30 päivään. Myöhemmin sivustosta on tulossa myös mobiiliversiot erityisesti nykyaikaisille päätelaitteille ja älypuhelimille. Mainio Areena on taas luonut nahkansa ja antaa syyn onnitella niin toteuttajia kuin tilaajaakin.

Silmäys kalenteriin kertoo toukokuun olevan jo pitkällä. Aika on mennyt taas nopeasti, kun kevään viimeistä kuukautta on kulunut jo kolmisen viikkoa. Lähdin päiväkävelylle myöhemmin aamupäivällä. Säätilan puolesta oli hieman vaikea uskoa, että kesä on kohta ovella. Ulkona oli niin viileää, että pistin kädet takintaskuihin ja nostin takinkaulusta ylöspäin. Kylmä tuulenvire alkoi tuntua niskassa ja päätä uhkasi alkaa särkeä. Sinnittelin kuitenkin Pohjoisrannan aurinkoiselle raitille, mutta sielläkään ei lämpöä riittänyt hikoiluun asti. Melkein tuttu ääni talven lumilta tuli mieleen, kun kovapohjaiset kenkäni narskuivat talven jäljiltä jääneellä hiekoitussepelillä. Pohjoisrannan loppupäässä, siellä missä aina haisee voimakkaasti viemärille, näyttäisi olevan eräänlainen ei-kenenkään-tontti. Katuosuutta ei ole taidettu putsata vuosiin ja jalkakäytävälle on kerääntynyt paksu kerros hiekoitussepeliä. Paikka näyttää kuin hiekkarannalta, vaikka alla taitaa olla tavalliseen tapaan asfaltoitu katu.

Kuva

Matti Mattila

Tein tavallista pidemmän retken ja kävelin Tähtitorninmäen ympäri Eiraan. Tätä ennen kurvasin kauppatorin läpi. Kojujen edustat olivat mustanaan turisteja, joista suurin osa oli tullut kaupunkiin jollakin prinsessaristeilyllä. Näin ainakin päättelin matkavarustukseen kuuluneista Princess Cruises -kasseista ja Makasiiniterminaalin edustalla seisovista busseista, joiden ikkunassa komeili kyseisen risteilyn tunnukset. Matkalla poikkesin Etelärannan kautta kummastelemassa jättiläiskokoista Lady Kathryn V -jahtia, joka oli kiinnittynyt kauppahallin edustalle. Laivalla oli kokoa ja näyttävyyttä, mutta ohikulkijoita se ei tuntunut kovinkaan paljon kiinnostavan. Eiran jälkeen päädyin Espalle. Puisto oli houkutellut väkeä viettämään kaunista sunnuntaipäivää. Kävelyretkeni oli saanut veren kiertämään ja jossakin vaiheessa aloin tuntea orastavaa hikoilua. Aurinkokin oli kuoriutunut harsoisen pilviverhon takaa ja iltapäivästä oli muodostumassa täydellinen kevätpäivä. Kotiin päästyäni jalat tuntuivat raskailta. Pitkän talven jälkeen tällaisia kävelyreissuja ei ole tullut tehtyä kovin usein ja jalat olivat hieman tottumattomia näin pitkiin matkoihin. Nyt vain sopii toivoa, että kauniit säät jatkuvat.