To
5
Lok
2006
18:03
Urosuhittelua
Olemme saaneet jälleen lukea lehdistä ja kuulla tiedotusvälineistä kulttuuriministeri Tanja Saarelan (ent. Karpela, ent. Vienonen) edesottamuksista. Ministerin ura on ollut karikkoista alusta asti. Muistamme varmaankin virkaanastujaisten jälkeiset mainingit, jolloin kansa ja ministeritoverit sekä Keskustan oma puolueväki epäili Saarelan kykyjä ministerintehtävässä. Sittemmin osoittautui, että entinen missimme on itse asiassa pärjännyt kohtalaisesti vaativassa tehtävässään. Välillä ovat Saarelan tempaukset nousseet otsikoihin, kuten suunniteltu matka Intiaan äiti Ammaa tapamaan. Tai vaikka polvistuminen paavi Benedictus XVI:n edessä tämän virkaanastujaisissa.
Loppukesä ja alkusyksy ovat jälleen nostaneet paljon puhutun ministerimme parrasvaloihin. Epäonnistuminen opiskelijoiden puolestapuhujana ei ota laantuakseen. Me opiskelijat olemme syystäkin käärmeissämme kulttuuriministerin toimimattomuudesta budjettineuvotteluissa. Jäimmehän me sentään kaikista kansaryhmistä ainoina ilman talouskasvun mukanaan tuomaan taivaan hyvää ja mannaa. Emmekä olleet ainoa ryhmä, jota kohdeltiin kaltoin taannoisessa rahanjaossa. Eläkeläiset ja lapsiperheet katsovat vain sivusta, kun Fortumin ja Outokummun jo ennestäänkin varakkaat johtajat käärivät yhä enemmän rahaa taskuihinsa. Toisaalta, näinhän asiat ovat aina olleet maailmassa jo vuosituhansien ajan, joten mitään uutta tämä kähmintä ei ole.
Uusin sammakko tulee tällä kertaa keskustalaisen kulttuuriministeri Saarelan siipan suusta. Tanjan aviomies, elokuvaohjaaja Olli Saarela on uhannut pahoinpidellä sosiaalidemokraattien valtionvarainministerin Eero Heinäluoman. Tätä en lainkaan ihmettele. Don Eerohan on tehnyt kaikkensa ollakseen mahdollisimman luotaantyöntävä. Tietenkään hän ei ole toiminut tietoisesti näin. Kansa vain on saanut sellaisen kuvan, ettei Don Eero ole niitä kaikkein sosiaalisimpia kanssaihmisiä. Tässä on varmaankin vauhtisokeus hämärtänyt Heinäluomankin arvostelukykyä. Ensimmäisessä ministeripestissään hän on saanut tuntea, miltä oikea valta maistuu. Tulevaisuuskin tuntuu kovin punaruusuiselta, kuten puolueen maskotti. Jos sosiaalidemokraatit voittavat eduskuntavaalit ensi keväänä, tuskin Don Eeron pääministerihaaveille tuolloin enää löytyy mitään esteitä. Voittaneen puolueen puheenjohtajasta on perinteisesti leivottu pääministeri. Sillä ei ole merkitystä, onko kyseinen henkilö mitenkään kyvykäs tai riittävän edustava tähän työhön. Sosiaalidemokratiassa voittaja vie kaiken.
Kulttuuriministeri kuittaa miehensä puheet urosuhitteluksi. Haastatteluissa hän sanoo mopon karanneen miehensä käsistä eivätkä puheet tästä enää selittelemällä parane. Olli Saarela on ollut suurelle yleisölle melko tuntematon tuttavuus kunnes hän yllättäen nai kulttuuriministerin. Naimisiinmeno kuuluisan kulttuuriministerin kanssa varmasti avittaa pyrkimyksiä uralla ja alalla eteenpäin. Häät olivatkin nopeutetulla aikataululla järjestetyt, sillä vasta vähän aikaa sitten Tanja Karpelan (nyttemmin Saarelan) kainalossa nähtiin jos jonkinlaista viheltäjää. Mukaan mahtui kansan kovasti arvostama presidenttiehdokas ja entinen valtionvarainministeri Sauli Niinistö.
Nähtyäni Olli Saarelan valokuvan Image-lehden kannessa ymmärsin väitteen urosuhittelusta. Mieshän näyttää pelottavalta kaikkine mustine partoineen ja tatuointeineen. Ellen tietäisi, että kyseessä on juuri kohuohjaaja Saarela, olisin arvannut haastateltavana olevan vankilasta juuri vapautuneen jengiläisen. Pikainen silmäys lehden juttuun vahvisti käsitystäni aggressiivisesta ja pelottavasta miehestä: yksinäisyyttä, pelkoa, ahdistusta, alkoholia, uhittelua. Tätä listaa voisi varmaankin jatkaa. Kuvat kertovat paljon ja luovat ihmisissä erilaisia mielikuvia valokuvan kohteesta. Näin kävi minullekin. Muodostin ennakkoluuloiset käsitykseni lehden provosoivasti kuvatusta valokuvasta.
Syyn vierittäminen muiden niskoille osoittaa kehittymätöntä johtajuutta.Ehkä Saarela onkin lauhkea lammas ja itse laupeuden perikuva. Kuka tietää? Urosuhittelu Heinäluoman tai kenenkään muunkaan ihmisen pahoinpitelystä ei sovi sivistyneen ihmisen sanavarastoon. Olkoonkin vain niin eri puolueista. Tällainen käytös osoittaa barbaarimaisuutta ja jälkeenjäänyttä mielen kehitystä.Mitä tulee ministerin puolustuspuheenvuoroon voin vain todeta, että juuri näin ei pidä menetellä kriisitiedottamisessa. Syyn vierittäminen muiden niskoille osoittaa kehittymätöntä johtajuutta. Parasta olisi ollut vain tunnustaa virhe ja pyytää anteeksi. Johtajuus jos mikä vaatii suoruutta ja selkärankaa sekä tosiasioiden tunnustamista. Johtajan, kuten nyt tässä tapauksessa ministerin, yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on voittaa alaisten ja kansan luottamus puolelleen. Pään pistäminen pensaaseen ja tapahtuneen vähättely on kansalaisten aliarvioimista.
- Julkaistu
- Torstaina 5.10.2006 klo 18:03
- Linkki
- Urosuhittelua
- Edellinen
- Kori kädessä kaupassa
- Seuraava
- Suklaisia ruisunelmia
- Avainsanat