To

22

Hei

2010

20:12

Andy Collins - osa 12

Antti tuli keittiön ovelle ja huikkasi tarjoilijalle. Tuoko se on se mies, hän kysyi. Nainen katsoi hieman taakseen ja sitten eteen salin toiselle puolelle. Laske katseensa takaisin kirjaan ja pidättyi heti vastaamasta. Kun viisi pitkää sekuntia oli kulunut ja purukumi naisen suussa oli jälleen vaihtanut puolta poskelta toiselle, suvaitsi hän vihdoin vastata Antille, että tuo. Antti hieman korjasi asuaan. Se oli valkoinen kokin puku, johon kuului valkoinen takki ja mustaruutuiset housut, jonka ruudut olivat tuskin puolta senttiä kanttiinsa. Pehmeäpohjaisista kengistä ei lähtenyt ääntä, kun Antti asteli kohti pöytää. Vielä kerran hän katsahti käsiään, ettei niissä vain olisi mitään ruuantähteitä tai muuta vastaavaa, joka voisi estää mahdollisen kättelyn ventovieraan miehen kanssa. Kokki purjehti pöydän viereen ja pysähtyi toiveikkaana odottamaan miehen vastaanottoa.

Iltaa, kokki tervehti ja mies nosti katseensa sanomalehdestä. Paksujen linssien läpi tuijotti kaksi silmää. Pää oli kallellaan, ikään kuin vielä jääneenä lehden sivulle. Mies korjasi ryhtinsä ja nosti lasit päästään. Iltaa, hänkin vastasi ja jatkoi. Olette siis tämän paikan kokki, jatkui miehen puhe kysymyksellä. Kyllä vain, sai Antti vastattua. Mies ohjasi Antin istumaan vastapäätä pöytäänsä. Sinne valkoasuinen keittiömies väänsi itsensä kummallinen ilme naamallaan. Hän odotti melkein ikävyyksiä, olisiko ruoka ollut kelvotonta vai mistä tässä saattoi olla kysymys? Antti haki hyvän istuma-asennon ja kysyi, miten voi olla avuksi. Mies taittoi lehtensä kokoon ja laski sen oikealle puolelleen. Yhä hämmentyneenä ja malttamattomana odottaen Antti ennätti jo kysymään, maittoiko ruoka. Mies ei tehnyt elettäkään vaan viimeisteli lehtensä laskostamista hiljaisena ja arvoituksellisena.

Ruuassa ei ollut mitään vikaa, kuten ei ole koskaan ollut. Vielä nimetön mies rohkaisi Anttia kertomalla ensin nämä hyvät uutiset. Huonoja uutisia ei olisi tulossakaan, sillä mies esittäytyi olevansa Erkki Pinkomaa. Antin ilme ei värähtänytkään. Hän ei tiennyt kuka tämä mies oli ja mitä hän hänestä halusi. Jännittyneenä nuori kokki jäi odottamaan, mitä seuraavaksi kuuluisi. Miehellä oli nyt nimi, hän ajatteli, mutta mikä hän oikein on miehiään, jatkui pohdinta valkoasuisen kokkaajan päässä. Erkki asetteli kätensä keskelle pöytää. Ne eivät menneet rukoukseen vaan ristiin. Vasen käsi peitti oikean alleen ja sitten pää kohosi pöydältä kohti Antin silmiä. Olen käynyt tässä ravintolassa kohta kymmenen vuotta. En ole käynyt joka päivä, mutta aina kun ajan Tampereelle asun tässä hotellissa ja syön tässä ravintolassa. Mies kertoi ensi alkuun lyhyen historiansa.

Julkaistu

Torstaina 22.7. klo 20:12

Linkki

Andy Collins - osa 12

Edellinen

Andy Collins - osa 11

Seuraava

Andy Collins - osa 13