Ke

21

Hei

2010

18:52

Andy Collins - osa 11

Nainen ei reagoinut juuri mitenkään vaan odotti kärsivällisesti miehen seuraavaa puheenvuoroa. Miehen hymy alkoi hyytyä ja kasvoilla alkoi edetä vakavampi ilme. Hän halusi keskustella kokin kanssa. Eikö ruoka maittanut, nainen tiedusteli. Mies vastasi siihen, ettei ollut siitä kysymys, vaan aivan muista asioista. Vai muista, onhan tuo, kokki nimittäin, paikalla. Kutsunko tänne? Nainen puhui hitaasti ja vähän vaivautuneesti. Kaikesta saattoi päätellä, ettei hän olisi jaksanut enää hetkeäkään kauempaa lojua siinä tapahtumaköyhässä ravintolasalissa. Hän olisi jo halunnut kotiin tai ainakin jonnekin muualle, jossa olisi ollut enemmän eloa. Jos voisitte olla niin ystävällinen, mies vastasi ja jälleen hänen naamalleen levisi se sama hymy, joka hetkeä aikaisemmin oli sitä koristanut. Nainen katsahti pöytään. Nosti lautasen kämmenelleen, asetteli sitten loputkin astiat, ruokaliinan ja lopuksi pyyhkäisi pöytäliinaa.

Pöytäliinan pyyhkäisy oli vain ele. Mitään ei oikeasti tapahtunut, vaan leivänmurut ja muut pienet partikkelit pysyivät sitkeästi valkoisella puuvillaliinalla. Mies katsoi toista yritystä ja lohdutti naista. Anna olla, kehotti hän, kun tarjoilija ei tahtonut saada pöytää puhtaaksi. Nainen katsoi miestä silmiin. Saako olla vielä jotain? Kysymys oli hyvin automaattinen ja spontaani. Se tuli naisen suusta kuin opetettuna. Ei hän oikeasti edes ajatellut kysymystään sen enempää. Se vain ilmestyi hänen huulille aina tällaisessa tilanteessa. Mies pyysi vielä kupin mustaa kahvia. Tai ei sittenkään. Se on kuitenkin seissyt pannussa aamusta alkaen. Halveksivasti nainen katsoi vielä kerran miestä ja sitten hän lähti korot kopisten takaisin siihen suunta, josta oli hetkeä aikaisemmin tullut.

Askelten ääni loittoni. Pian ne loppuivat tyystin. Mies kääntyi takaisin katsomaan pöytäänsä, nosti lehden uudelleen eteensä ja alkoi taas lukea. Astioiden kolina kantautui jostakin kaukaa. Ja taas kuului askeleita. Nainen tuli keittiöstä takaisin tiskinsä taakse. Sieltä alta hän otti pienen taskukirjansa ja käänsi sen sivuja etsien samalla kohtaa, johon oli hetki sitten jäänyt. Nyt tarjoilijatar jo istui korkean jakkaran päällä selkä hieman kyyryssä ja silmät kiinnittyneinä kirjaan. Mies oli nostanut silmälasinsa nenälleen. Kukaan ei enää välittänyt toisistaan ja saliin vajosi taas se sama hiljaisuus, joka oli vallinnut koko illan. Silloin tällöin kuului rahinaa, kun sanomalehden sivu kääntyi. Taas kuului ulkoa vaimeaa huminaa, kun joku rekka-auto ohitti ikkunoita. Muuten salissa ei tapahtunut mitään kymmeneen minuuttiin.

Julkaistu

Keskiviikkona 21.7. klo 18:52

Linkki

Andy Collins - osa 11

Edellinen

Andy Collins - osa 10

Seuraava

Andy Collins - osa 12